Optareista se alkoi. Junnuna kesämökillä. Ei siellä mitään pursiseuroja ollut, naapurin kaverin kanssa lähes asuttiin jollissa kaikki kesät ja riivittiin niistä irti kaikki mahdolliset testit. Kovalla tuulella köli ylhäällä tuollainen ”saippualaatikko” menee uskomattoman matkan umpikaislikossa poukamiin mihin ei muuten pääsisi. Eikä siinä vielä kaikki, ns. ”perstuntuma” tuulen lukemisessa kasvoi noina kesinä pysyvästi alitajuntaan. Siksi varmaan joskus käyn sisäistä väittelyä elektronisten tuulimittareiden näyttämiä lukemia vastaan… aina on kuitenkin päästy eteenpäin.

Turvallisuus on sittemmin ollut vallitseva tekijä kaikessa tekemisessäni, niin ammatissa kuin harrastuksissakin. Espoon Pursiseuran monivuotisena kommodorina veneilyn monipuolisuus oli läsnä päivittäin. Espoon Veneilyturvallisuusyhdistyksen puheenjohtajana koulutukselliset aspektit mietityttivät ja Suomen Purjehdus ja Veneilyn hallituksen jäsenenä ja Veneilytoimikunnan puheenjohtajana huviveneilyn edellytyksiin vaikuttaminen oli jatkuvasti ajatuksissani. Auktorisoituna purjehdus- ja veneilykouluttajana voin auttaa uusia ja taas uusia veneilijöitä oikealle uralle.

Peruslauseena kaikessa: Mieti ensin, tee sitten.

Kaikkeen elämään sopiva peruslause, joka estää joutumasta ikäviin tilanteisiin. Kun perusturvallinen ajattelu on selkäytimessä, kaikesta voi nauttia täysillä. Oli sitten lähes pläkä auringonlaskupurjehdus lämpimänä kesäyönä tai 20m/s hiivari syysmyrskyssä suolaveden pärskyessä kaula-aukosta sisään muistuttaen, että vois sitä muutakin tehdä. Mutta kun ei voi. Vanhaa sanontaa muunnellen: Yksi käsi elämälle, toinen purjehdukselle.