Välimeriviikon aikana on ollut inspiroivaa johdatella äänettömän purjeella liikkumisen periaatteita.
Veneilyinnostus alkoi koulupoikana moottorin avulla, kun veistotunneilla itse tehdyllä vesimäkärällä oli vauhdikasta pörräillä mökkijärven nopeimpana.
Purjehdus ja meri alkoivat kiinnostaa hieman myöhemmin ja Merenkävijöiden juniorijäsen pääsi hyvään oppiin, kun sai itse kunnostaa seuran Optimistijollan ja opetella tuulella liikkumisen alkeita. Oppikoulukaverit johdattelivat sitten 60 luvun lopulla HSK:lle (Helsingfors Segelklubb) Lauttasaaren rantaan, jossa kokemuksia alkoi karttua jo paljon isommilla Sulka veneillä. Purjehduksia ulotettiin nyt jo Ahvenanmaan ympäri ja meri oli laajentanut tajuntaa vanhaan mökkijärveen verrattuna.
Seuratoiminnassa oli helppo tutustua uusiin kavereihin ja kippareihin ja pian alkoikin gastaus kilpailuissa eri köliveneillä, mm. Folkkari, Louhi, H-vene ja avomerellä vartti- ja puolitonnareilla. Myös lomapurjehdukset kavereiden veneillä alkoivat nyt jo ylettyä Itämeren pohjukoille Puolaan, Tanskaan ja Saksaan, aina Helgolandin vuorovesille saakka. Seuraavaksi alkoi oman veneen hankinta kuumottaa ja 1975 löytyikin hienosti retkikäyttöön ruffattu ”fem-femma”, eli 5,5 mR kilpavene. Saaristomeren sokkelot olivat ihanteellista aluetta käytännön harjoiteluun pelkillä purjeilla liikkumiseen ja rantautumisiin. Teoriaakin oli hyvä syy opiskella, sillä lomapurjehdus 1980 Saimaalle edellytti kansainvälistä huviveneenkuljettajan lupakirjaa. Nyt on meneillään pätevöityminen PORY:n purjehduksenopettajaksi.
Työkiireiden kasvaessa puuveneen kunnostus keväisin tuntui aikaa vievältä ja toisaalta myös mukavuudenhalu oli kasvanut, joten klassisen linjakas Senorita Helmsman täytti unelmat 1984. Lomapurjehdukset suunnattiin nyt Ruotsin rannikolle ja pian myös Bornholmiin. Kilpailuvirettä oli vielä mukava ylläpitää mm. Emäsalon lenkeillä ja Helsinki – Tallinn Race kilpailuilla.
Baltian vesistöjen avauduttua puolen vuosisadan jälkeen 90 luvun alussa, toteutui nuoruuden toive päästä veneilemään myös Suomenlahden etelärannoille. Eskaadereja tehtiin aluksi ystävyysseuroihin Kalevin ja Pärnun Jahtklubeille. Hyvien kokemusten rohkaisemina suunnattiin seuraavina vuosina Hiidenmaan, Saarenmaan ja Riianlahden moniin satamiin. Vuosien saatossa on ollut mahtavaa tehdä löytöretkiä eksoottisiin kyläsatamiin, aina Narvasta rannikkoa pitkin länteen ja edelleen alas Latviaan ja Liettuaan. Myös Pietari ja Kaliningrad ovat olleet mieleenpainuvina kohteina muutamaankin kertaan. Näistä uusista kokemuksista on ollut mukavaa kirjoittaa matkakertomuksia ja klubi-illoissa kertoa vesialueiden erikoisuuksista ja innostaa muitakin venekuntia kohti uusia seikkailuja.
Aktiivinen toiminta Hoskilla alkoi matkaveneily- ja muista toimikunnista ja johti kahdeksaan vuoteen varakommodorina. On ollut inspiroivaa päästä kehittämään ja vaalimaan kansainvälisiä suhteita ystävyysseuroihin ja järjestöihin, mm. Kalev ja Pärnu Jahtklubit, International Council of Cruising Yachts, ICCY ja Cruising Association, CA.
Työhistoriasta yli neljännesvuosisata livahti paperitukkutoiminnassa, jossa kotoisan maantieteen lisäksi nuorehkoa ekonomia jo alusta lähtien kiehtoi ja innosti toiminnan kansainvälisyys. Sittemmin harrastuksen kokemuksia on pystynyt hyödyntämään Suomen Purjehdus ja Veneilyn matkaveneilyn koordinaattorina. Jäsenseuroille suunnatut eskaaderipurjehdukset Baltian lähivesille ja Välimeren lomapurjehdukset ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. Välimeriviikon aikana on ollut inspiroivaa johdatella moottoriveneilijöitä omaksumaan äänettömän purjeella liikkumisen periaatteita. Myös tutustuminen eri puolilta Suomea tuleviin venekuntiin ja heidän järvi – ja meritarinansa ovat rikastuttavia kokemuksia.
Tulevan eläkeläisen pitää ”kunnossa kaiken ikää” purjehdus ja sen vastapainona murtomaahiihto ja laskettelu.
Tervetuloa OnSail lomapurjehduksille!
